http://fifi.voima.fi/artikkeli/Tapaus+Aki+Greus/2773
Tapaus Aki Greus
Sivari voi saada syytteen siviilipalvelusrikoksesta koska tahansa, jos sukset menevät ristiin palveluspaikan kanssa. Aki Greus joutui vankilaan riitautettuaan työnantajan väärinkäytöksen. Nyt Greus, totaalikieltäytyjä vastoin tahtoaan, vaatii oikeutta nälkälakolla.
[ 06.03.2009 ]
Joka vuosi noin 2 500 miestä aloittaa siviilipalveluksen. Noin 40–80 miestä tuomitaan vuosittain vankilaan totaalikieltäytyjinä. Heistä huomattava osa on kuitenkin aloittanut ensin siviilipalveluksen ja päätynyt sitten joko periaatteellisista syistä ja omasta aloitteestaan tai palveluspaikan nostaman siviilipalvelusrikossyytteen myötä vankilaan.
Syytteen siviilipalvelusrikoksesta voi saada käytännössä koska tahansa, jos sivarin ja työpalveluspaikan sukset menevät ristiin.
Aki Greus halusi vain käydä siviilipalveluksensa loppuun ja palata arkielämän pariin. Kummallisten käänteiden kautta oikeusjärjestelmä on tehnyt hänestä totaalikieltäytyjän, joka viruu vasten tahtoaan Suomenlinnan avovankilassa, niskassaan 111 vuorokauden vankeusrangaistus. Nyt Greus hakee oikeutta viimeisenä keinonaan nälkälakko.
Greus kävi siviilipalvelustaan Lapinjärven siviilipalvelusmiesten koulutuskeskuksella.
"Sivarikeskuksen johtaja Eero Soinio oli päässyt kesken palvelustani Nummi-Pusulan kunnanjohtajaksi. Minulle tähän päivään asti tuntemattomasta syystä Soinio halusi ennen siirtoaan muualle tehdä mahdollisimman monelle sivarille mahdollisimman paljon vahinkoa", Greus kertoo.
Muutamaa päivää ennen lähtöään Soinio määräsi ryhmälle sivareita lykkäystä palveluksesta vastoin heidän omaa tahtoaan. Toisin kuin suurin osa muista sivareista, Greus ei suostunut ilman syytä määrättyyn lykkäykseen.
Pyytäessään lain mukaista kirjallista syytä lykkäykselle sekä kopiota keskuksella olevista mahdollisesti itseään koskevista asiakirjoista, Greus sai tylyn vastauksen.
"Pyysin papereita täysin asiallisesti. Eero Soinio käski minun vain painua kotiini kasvamaan", Greus kertoo.
Greusille kerrottiin lykkäyksen viralliseksi syyksi lääkärinlausunto.
Päästyään kotiinsa Greus otti yhteyttä asianajajaansa, jonka painostuksen jälkeen sivarikeskus suostui antamaan paperit.
Asiakirjoista ilmeni, että tarvittava lääkärinlausunto puuttui. Sen virkaa toimitti sihteerin allekirjoittama diagnoosipaperi, jossa sekä diagnoosinumero ja lykkäysluokka oli väärin täytetty. Paperista puuttui lääkärin nimi ja leima.
Siviilipalveluskeskuksen johtajalla ei ole laillista oikeutta määrätä vastoin sivarin tahtoa lykkäystä kuin kurinpidollisista tai terveydellisistä syistä. Greusilla oli virheetön palvelusrekisteri, ei kurinpidollisia rangaistuksia ja kaiken lisäksi hyvästä palveluksesta myönnettyjä kuntoisuuslomia, eikä hän olisi halunnut lykkäystä. Lisäksi Greus tapasi ennen kotiin lähtöään lääkärin, joka ei puoltanut lykkäyspäätöstä.
Vaikka jostain oltaisiinkin saatu lääkäri, joka kykenee tekemään palveluskelvottomuusdiagnoosin näkemättä tai kuulematta potilastaan, ei sekään riittäisi täyttämään palveluskelpoisuusarviointia lain vaatimalla tavalla.
"Oli selvää, että lykkäykseni ei ollut laillinen, ei tullut koskaan laillisesti voimaan ja tehtiin lisäksi räikeällä virkamiesrikoksella. Vein asian Helsingin hallinto-oikeuteen. Sieltä tuli päätös, että lykkäykseni oli tehty väärin perustein, ja että asia pitää palauttaa sivarikeskukselle uudelleen käsiteltäväksi", Greus sanoo.
Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Greus ei kuullut sivarikeskukselta pihaustakaan moneen kuukauteen. Vasta Greusin lakimiehen otettua jälleen yhteyttä sivarikeskukseen päätettiin Greus ottaa nopeasti takaisin työpalvelukseen.
Päästyään takaisin sivarikeskukselle jatkamaan työpalvelustaan, Greus kertoo henkilökunnan suhtautuneen häneen erittäin ikävästi.
"Ensimmäiseksi minut määrättiin käyttämään palvelukseen kuuluvia vähäisiä henkilökohtaisia lomapäiviäni sivarikeskuksen ulkopuolisen työpalveluspaikan hakemiseen. Se ei ole lomapäivien käyttötarkoitus. Sen jälkeen minua kieltäydyttiin määräämään työpalvelukseen sivarikeskuksella. Lopulta minut laitettiin siivoojan ominaisuudessa käsittelemään terveydelle haitallisia kemikaaleja ilman asiallista suojavarustusta ja vailla kantahenkilökunnan valvontaa", Greus sanoo.
Koska Eero Soinion aikoinaan antama käsky painua kotiin kasvamaan ei täyttänyt virallisesti lykkäyksen määritelmää, katsoi Greus siviilipalveluspäiviensä karttuneen joka päivä, jonka hän vietti kotonaan odottaen pääsyä takaisin sivarikeskukselle. Alkuperäisen työpalveluksen viimeisen päivän lähestyessä Greus kertoi näkemyksensä sivarikeskuksen henkilökunnalle, joka puolestaan katsoi vapautuspäivän siirtyneen huomattavasti kauemmaksi.
"Annoin kirjallisen vaatimuksen alkuperäisen vapautuspäiväni kunnioittamisesta ja siviilipalveluskeskuksen laittoman toiminnan korvaamisesta, josta keskus kieltäytyi. Tämän jälkeen kieltäydyin palveluksesta", Greus kertoo.
Kieltäytymisen jälkeen asiaa käsiteltiin Loviisan käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeuden antama päätös on Greusin mielestä tyyppiesimerkki siitä, miten siviilipalvelusmiehet joutuvat kohtaamaan organisoitunutta vähättelyä ja syrjintää.
"Hovioikeus myöntää päätöksessään, että en halunnut lykkäystä, että lykkäys sotki elämääni, ja että lykkäys annettiin väärin perustein. Samaan aikaan hovioikeus kuitenkin toteaa, ettei näe mitään syytä, miksi en voisi palata suorittamaan palvelustani siviilipalveluskeskukselle loppuun saakka. En myöskään saanut valituslupaa korkeimpaan oikeuteen", Greus kertoo.
"Istuin pitkään rauhassa miettimässä mitä nyt tekisin. Oikeusturvani on tuhottu, minua on kohdeltu surkeasti ja jouduin vankilaan. Jos hyväksyn vankeusrangaistuksen, hyväksyn samalla, että olen rikollinen. Olisin voinut lähteä maasta, mutta en halunnut tehdä sitä, koska koko elämäni on täällä", Greus sanoo.
Mietintöjensä päätteeksi Greus ei halunnut jättää perhettään, kihlattuaan ja ystäviään.
"Haluatteko muuten saada siihen juttuun kuvani täältä vankilasta? Kannattaa tulla aika äkkiä, koska parin päivän päästä olen jo varmaankin letkuissa", Greus huomauttaa puhelinhaastattelun väliin.
"En halua tehdä itsemurhaa, enkä olla marttyyri. Haluaisin elää onnellista elämää. Mutta en voi enää paeta enkä jatkaa taistelua oikeusasteissa. Yhteiskunta on tehnyt virheen laittaessaan minut vankilaan, ja se virhe pitäisi myöntää antamalla minulle armahdus. Ilman armahdusta minulle ei jää enää muuta vaihtoehtoa protestoida kuin nälkälakko", Greus päättää.
Kaiken jälkeen jäljelle on jäämässä vain väärennetty lääkärinlausunto, hovioikeuden vähättelevä lausunto, Aki Greus nälkälakossa ja Eero Soinio Nummi-Pusulan kunnanjohtajana.
---
The Case of Aki Greus
A conscientious objector can be charged with a service felony practically at
any time if crossing thoughts with the non-military service institution. Aki
Greus was sentenced to prison after having disputed the malpractice of his
employer. Currently Greus, a total objector against his will, demands
justice with a hunger strike.
Every year about 2 500 men start their non-military service. Approximately
40-80 men are annually sentenced to prison as total objectors. However, a
significant number of them have first started out as a regular conscientious
objectors fulfilling their non-military service and due to reasons of
principle and from their own initiative, or having been charged with a
service felony by the non-military institution, have ended up being senteced
to prison.
A conscientious objector can basically be charged with a service felony at
any time if a disagreement arises between him and the institution.
Aki Greus only wanted to complete his non-military service and get back to
his everyday life. After a strange turn of events, the legal system turned
him into a total objector who now languishes in the prison of Suomenlinna,
serving a sentence of 111 days against his own will. Now Greus demands
justice with a hunger strike as his last resort.
Greus was carrying out his service in the non-military service institution
of Lapinjärvi.
"Eero Soinio, the director of the non-military service institution of
Lapinjärvi, became the municipal manager of Nummi-Pusula during the time of
my service. For reasons unknown, Soinio wanted to do as much damage as
possible to as many conscientious objectors as he could before the
transfer", Greus tells.
A few days before the transfer, Soinio postponed the service of a group of
conscientious objectors agaisnt their own will. Unlike the majority, Greus
did not agree with this reckless decision and demanded to hear a reason for
this.
When asking for a juridical, literal document regarding the reason for the
deferment and copies from possible documents at the institution concerning
him, Greus was given a very dull answer.
"I asked for the papers appropriately. Eero Soinio just told me to go back
home and grow up", Greus says.
Greus was told that the official reason for the deferment was a doctor's
statement.
After having arrived at home, Greus contacted his lawyer. Being pressured by
the lawyer, the institution agreed to hand over the demanded documents.
The documents clearly indicated that said doctor's statement was missing.
Instead of it, there was an incorrectly filled diagnosis document signed by
a secretary. Doctor's name and stamp were missing.
The director of the non-military service institution does not have the legal
rights to postpone the service against one's own will. Only disciplinary and
health related reasons would suffice in order to do so. Greus's service
record was flawless, not a single disciplinary violation and what's more, he
had been admitted recreational holidays due to good service. He never wanted
to postpone his service. Furthermore, before going back home Greus met a
doctor who didn't side with the conclusion concerning the deferment.
Even if they managed to find a doctor able to do a service incompetence
diagnosis without seeing or hearing the patient, it still would not be
enough to fulfill the evaluation of competence in a legal way.
“It was clear that my deferment was illegal, it never legally came into
effect and in addition was done with a blatant officer crime. I took my
concerns to the Helsinki Admininstrative Court. From there I received a
verdict stating that my deferment had been put into effect with incorrect
premises, and that the matter must be returned to the non-military service
institution of Lapinjärvi and be reprocessed”, Greus says.
After the Administrative Court's verdict, Greus did not hear a thing from
the institution for several months. Only after Greus's lawyer once again
contacted them, Greus was quickly taken back to service.
After having returned to the non-military service institution of Lapinjärvi,
Greus tells that the staff reacted to him in a very unpleasant way.
“At first I was ordered to use my few personal days off to search for a
place to work outside the institution. It is not what the holidays are for.
After that they refused to put me to work at the institution. Finally I was
ordered, as a cleaner, to handle hazardous chemicals without suitable
protective equipment and without the staff's supervision,” Greus says.
Because Eero Soinio's once given order to “go home and grow up” did not
officially fill the definition of a deferment, Greus regarded his
non-military service days as being accumulating every day he spent at home
waiting to get back to the institution. As the original contract neared its
last day Greus explained his views to the staff of the institution, who in
turn saw the day of release as having been greatly postponed.
“I handed in a written demand to respect my original day of release and
compensate for the illegal actions of the institution, which they declined.
After this I refused service”, Greus tells.
Following the total objection, matters were processed at the Loviisa Town
Court and Helsinki Court of Appeal. The verdict given by the Court of Appeal
is, in Greus's opinion, a typical example of how conscientous objectors must
face organised downplaying and discrimination.
“The Court of Appeal admits in the verdict that I did not wish for
deferment, that the deferment aggravated my personal life and that it was
granted with incorrect premises. Concurrently the Court of Appeal however
stated that they see no reason why I could not return to the non-military
service institution of Lapinjärvi and finish my service. I was not given the
right to appeal to Supreme Court.” Greus says.
“I sat for long, pondering what to do at this point. My legal protection has
been destroyed, I have been treated miserably and I must go to jail. If I
accept my prison sentence, I accept that I am a criminal. I could have left
the country, but I did not want to do it because my whole life is here.”
Greus says.
After contemplating his situation, Greus did not want to leave his family,
fiancé and friends.
“By the way, do you want a picture of me here in prison for your article? I
suggest you come quickly because in a couple of days I will probably be
lying in bed, connected to tubes”, Greus states in the middle of the
telephone interview.
“I do not want to commit a suicide or be a martyr. I would like to lead a
happy life. But I can no longer escape or continue struggling in different
court instances. Society has made a mistake putting me in prison and that
mistake should be admitted by pardoning me. Without a pardon I am left with
What's left at the end of it all: a forged doctor's statement, belittling
verdict by the Court of Appeal, hunger striker Aki Greus and Eero Soinio as
the municipal manager of Nummi-Pusula.
No comments:
Post a Comment