Selvennystä hyväksikäytöstä.

Koska edellinen teksti tästä aiheesta herätti kysymyksiä, yritän selventää hieman historiaani ja puhua hieman vähemmän taiteellisesti.

Kohtasin seksuaalisen hyväksikäytön 7 vuotiaana. Koska kyseessä oli ensimmäinen seksuaalinen kokemukseni, ei minulla ollut minkäänlaista vertauspohjaa siitä mitä seksi oikeasti on. Tästä johtuen kiinnostuin samanikäisiin kohdistuneesta seksistä koska se oli kaikki mitä tiesin seksuaalisuudesta. Vähitellen kasvettuani murrosikäiseksi tajusin että minulle oli tehty jotain väärää, tästä johtuen kiinnostukseni seksuaalisuuteen ja erityisesti hyväksikäyttöön nousi, erityisesti koska halusin tietää miksi näin tapahtui minulle ja miksi näin tapahtuu muille. Itsetutkiskelun seurauksena opin tunnistamaan mitä on seksuaalinen hyväksikäyttö ja miten se eroaa normaalista seksuaalisuudesta. Sen jälkeen kiinnostukseni asiaan hiipui.

En ole koskaan käyttänyt, ja sikäli kun tulevaisuutta osaan ennustaa, en tule koskaan käyttämään ketään seksuaalisesti hyväkseni. Koneellani olleet videot/kuvat olivat nuoren, seksuaalisen hyväksikäytön kokeneen ihmisen omaa terapiaa. Tapa oppia tunnistamaan mitä seksuaalisuus oikeasti on ja mitä on seksuaalinen hyväksikäyttö. Tätä ei ole helppo käsittää ihmisen joka ei ole koskaan kokenut vastaavanlaista traumaa. Paras vertaus olisi ihmiseen joka selviää vakavasta auto-onnettomuudesta ja sen seurauksena katsoo autokolari videoita uudestaan ja uudestaan. Tai henkilö joka selviää esimerkiksi terroristi kaappauksesta ja katsoo uutiskuvaa tilanteista jossa terroristi leikkaa ihmisen pään irti. Kyseessä on tapa selviytyä kovasta traumasta.

Se miksi kirjoitan näinkin yksityisestä asiasta julkisesti, on monisyinen, voin kuitenkin hieman lisätä. Koska olen itse kokenut kovan seksuaalisen trauman, tiedän mitä on kokea kova seksuaalinen trauma. Tiedän millaisen helvetin jokaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä aiheutetaan. Tiedän kuinka seksuaalirikosten tuomiot eivät todellakaan vastaa teosta aiheutuvaa haittaa ja vauriota. Kirjoitan tästä koska tilastot kertovat noin 1/4n tytöistä ja 1/5 pojista joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ennen 18 ikävuottaan. Suomessa tästä asiasta ei puhuta. Käytännössä tämä tarkoittaa noin puolesta miljoonasta (jos luvut ovat tuplasti liioiteltuja) noin kahteen miljoonaan (jos luvut ovat puolet alimitoitettuja) lapsuusajan seksuaalisen hyväksikäytön uhria.

Koska tapaan viikoittain ihmisiä jotka kertovat omista traumoistaan tiedän kuinka valtava ongelma tämä asia suomessa on, ja kirjoitan tästä koska tiedän kuinka suurta rohkeutta vaatii käsitellä itselleen tapahtunutta seksuaalirikosta.

Tekstini on niitä ihmisiä varten jotka haluavat tietää kaiken ehdokkaasta, ja niitä ihmisiä varten jotka käsittelevät samaa ongelmaa ja pelkäävät että tulo julkisuteen tekee heistä yhteiskunnallisia hylkiöitä. Lähes jokainen seksuaalisen hyväksikäytön uhri kokee traumaperäisen stressioireilun, ja valtava enemmistö näistä ihmisistä on itse heihin kohdistuneen seksuaalirikoksen takia oireillut tai kiinnostunut itse lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta hyväksikäytöstä. Valtava enemmistö ei koskaan tee mitään lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikosta koska muisto omasta kärsimyksestä on riittävän voimakas estämään häiriökäytöksen.

Tämä on valtava ongelma, ihmisille asiasta syntyvä kärsimys on haudattu ongelma yhteiskunnassa. Uhrit useasti sekoittavat oman päänsä ja oppivat puolustamaan tekijää ja kieltävät koko asian olemassaolon. Tai summittaisesti kohdistavat vihaa kaikkeen nuorten seksuaalisuuteen joka on omiaan luomaan vielä suurempia ongelmia. Nuoret ihmiset, pojat ja tytöt ovat luonnostaan seksuaalisia olentoja, tämän tekee varmaksi biologia ja ihmisen lisääntymisvietti. Opettamalla nuorille että alle 16 vuotiaan seksuaalisuus on pahaa, rikollista ja häpeällistä luomme tilanteen jossa todella lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö, häpäisy ja kaltoin kohtelu kasvaa, koska apua ei saa, edes pyytämällä.

15 vuotias joka rakastuu esimerkiksi 30 vuotiaaseen oppii yhteiskunnalta että hänen kokema rakkaus ja seksuaalinen vietti on likaista ja väärää. Tässä tilanteessa on omiaan syntymään persoonallisuushäiriöitä. Ratkaisu tähän ei ole se että opetetaan lapset että seksuaalinen vietti on väärää, niin kuin seksuaalikasvatus koulussa ja yhteiskunnassa pyrkii tekemään. Ratkaisu tähän on se että opetetaan yhteiskunnassa ero seksin ja rakkauden, ja hyväksikäytön ja raiskauksen välille. Tehdään selväksi että saa rakastua ja saa harrastaa myötämielistä seksiä, mutta hyväksikäyttö pitää osata tunnistaa, ja raiskauksesta pitää osata ilmoittaa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

1, Seksuaalikasvatus pitää aloittaa viimeistään 3-6 luokalla, pitää keskustella muun muassa siitä miksi jotkut oikeasti haluavat harrastaa seksiä vanhempien ihmisten kanssa, miten tässä tilanteessa voi suojella itseään jos siihen itse haluaa, miksi on suositeltavaa odottaa ennen seksin aloittamista, ja miksi on järkevää olla mieluummin oman ikäisten seurassa. Mutta jos nuori murrosikäinen todella haluaa harrastaa seksiä aikuisten kanssa, nuori löytää siihen kanavat tässä yhteiskunnassa aivan varmasti. Koska näitä kanavoita ei voida poistaa ilman että koko yhteiskunta tuhotaan, ja kriminalisoimalla teko itsessään heikennetään nuoremman osapuolen oikeusturvaa koska jo pelkästään vuosia kestävä oikeusprosessin riski aiheuttaa salailun ja piilottelun, joka on omiaan ajamaan halun valvomattomaan piiriin josta todistusaineistoa ei edes jää.

2, Seksuaalinen suojaikäraja tulee laskea 13-14 ikävuoteen, samoin äänestysikä sekä rikosoikeudellinen vastuu. Jokainen joka muistaa mitään omasta nuoruudestaan tajuaa että 14 vuotias ei ole lapsi, ja nykyistä nuorisorikollisuutta ei saada kuriin ilman ikärajan laskua. Vastaavasti jos ihminen voidaan tuomita rikoksesta ja väittää että ihminen on tarvittavan vanha tajuamaan rikoksen seuraukset, tajuaa ihminen myös tarvittavan paljon omasta seksuaalisuudestaan, ja yhteiskunnasta. Vastaavasti voi esittää kysymyksen tajuaako kovinkaan moni 30-40 vuotias joka pettää puolisoaan mitä oikeasti tekee? Täysi-ikäisyys ei ole merkki tarvittavasta kypsyydestä tehdä kaikki omat päätöksensä, vaan kypsyys itsenäisyyteen ja kyvykkyys, aikuisuus ja erityisesti halu tehdä omat päätökset ja itsenäistyä. Jo tarhasta sekä ala-asteelta alkava valtava paine joka kohdistuu nuoriin ja lapsiin ei helpotu pakottamalla nuoret ja lapset kahden tulen väliin, jossa toisaalta pakotetaan aikuistumaan mutta ei samanaikaisesti anneta mitään vastuuta omasta käytöksestä, käytöksen seurauksista ja yhteiskunnallisista asioista. Jos todella halutaan kasvattaa terveitä yhteiskuntatietoisia aikuisia, on nuorille annettava myös vastuuta omasta elämästään sekä yhteiskunnan asioista nuorempana, koska yhteiskunnan paineet ja odotukset kohdistuvat vielä nuorempiin.

3, Raiskauksesta ja hyväksikäytöstä annettavat rangaistukset tulee vastata raiskauksen ja hyväksikäytön todellista vahinkoa. Miniminä voidaan pitää useita vuosia vankilassa, julkinen seksuaalirikollisten rekisteri, pakkoterapia ennen vapautusta, lääkehoito jos riskiä uusia, lasten pakko huostaanotto, vahingonkorvaukset jotka vastaavat joitakin kymmeniä tuhansia työtunteja, vähintään. Uusijoille ihonalainen hormonivalmiste implantti joka toteuttaa kemikaalisen kastraation ja poistaa siten kaiken seksuaalisen halun, pakko hoito, vapautus vasta psykiatrin myöntävällä lausunnolla tai mahdollinen vankilasaari jossa voi elää loppu elämänsä ilman riskiä vahingoittaa muita. Elinikäiset vahingonkorvaukset uhrille, ja jos uhri päätyy itsemurhaan, vahingonkorvaukset maksetaan uhrin omaisille seuraavan 50 vuoden ajan. Omaisten puuttuessa seksuaalirikosten uhrien rahastoon joka käytetään uhrien terapiaan.

4, Poliisien määrärahat on syytä siirtää pois turhanpäiväisistä kunnianloukkaus tapauksista ja lievistä huumausainerikoksista ja keskittää väkivalta ja seksuaalirikosten tutkintaan. Oikeuslaitokseen ja erityisesti rikollisten eristämiseen on kanavoitava huomattavasti enemmän rahaa. Tosiasiassa tiettyjä psykopaattisia rikollisia ei ikinä pysty totuttamaan takaisin yhteiskuntaan vaan rikos tullaan uusimaan lähes poikkeuksetta aina. Tästä syystä tämänkaltaiset rikolliset on tosiasiallisesti eristettävä yhteiskunnasta loppu elämäksi ilman mitään mahdollisuutta vapautua. Myös oikeudenkäynnin pituus on kyettävä lyhentämään siitä mitä se valituksineen nyt on, useasta vuodesta, korkeintaan muutamaan kuukauteenn. Tämä onnistuu vain vähentämällä lainsäädännöstä moraalia vastaan rikokset eli suurin osa kunnianloukkauksesta, ilmaisunvapaudesta sekä lievät huumausaine rikokset sekä muut vastaavat, sekä lisäämällä huomattavasti oikeuslaitoksen määrärahoja.

5, Vaikka seksuaalisesta hyväksikäyttö ymmärretään yleensä tekemiseksi, eli ihminen pakotetaan tekemään jotain tai ihmiselle tehdään jotain, vastoin ihmisen tahtoa. Asia jonka kuulen uudestaan ja uudestaan puhuessani aikuisten kanssa tästä asiasta on se että kuinka paljon haittaa on aiheuttanut se että nuorena koettu seksuaalinen halua ei ole voinut toteuttaa koska sitä on pidetty epäkorrektina. Kohtaan kuukausittain ihmisiä jotka kertovat olleensa itse 12-13-14 vuotiaana ihastunut ja halunneensa seksiä ihastuksensa kohteen kanssa, joka on saattanut olla kymmeniä vuosia vanhempi kuitenkaan voimatta koskaan puhua asiasta ihastukselleen. Seksuaalista hyväksikäyttöä on myös luonnollisen halun estäminen ja pitäminen luonnottomana. Moni kohtaamistani aikuisista ihmisistä kokee vieläkin huonoa omaatuntoa, ja häpeän tunteita omista nuoruuden seksuaalisista tunteistaan. Vertaisin tilannetta keskiajan Eurooppaan jossa kaikki seksi oli kirkon moraalin määräämiä. Kukaan ei voi väittää että kirkon puuttuminen ihmisten omaan seksuaalisuuteen olisi ollut jotain muuta kuin vahingollista ihmisille. Tästä ei kuitenkaan puhuta nuorten ja lasten kohdalla.

Onko se että yhteiskunta pakottaa nuoret tiettyyn seksuaalisuus malliin terve käytösmalli? Aiheuttaako yhteiskunta pakottamalla nuoret häpeämään seksuaalisia tunteitaan jos ne kohdistuu aikuiseen suurempaa vahinkoa kuin jos nämä tunteet voitaisiin käsitellä ja kenties kokea avoimesti? Itse en osaa tähän asiaan vastata, mutta kun keskustelen ihmisten kanssa näistä asioista, tämä kysymys nousee yksityisissä keskusteluissa aina esille. Se että suomen 16 vuoden ikäraja ajaa nuoret 12-13-14 vuotiaat jotka haluavat kokea seksin aikuisen kanssa turvallisista ympäristöistä ja julkisen valvonnan alaisuudesta pimeisiin takahuoneisiin, hotelleihin ja jopa suoranaiseen prostituutioon. Kyseessä on yksinkertainen kysymys, millä saadaan lapsiin ja nuoriin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö vähennettyä, nuorten ja lasten seksuaalinen kärsimys loppumaan mahdollisimman tehokkaasti. Eikä siitä millä saadaan oma moraalikehä hohtamaan voimakkaimmin. Omien keskustelujeni perusteella suosittelisin suojaikärajan, äänestysikärajan, rikosoikeudellisen ikärajan, sopimusikärajan yms. laskemista 13-14 ikävuoteen.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ef/Age_of_Consent.png tässä vielä kartta eri maiden suojaikärajasta, suositeltavaa luettavaa.