Suomen kansallisen identiteettipolitiikan kehitysvaiheet

Johdanto

Minkä tahansa itsenäisen valtion selviytymisen kannalta on tärkeää olla olemassa kansallinen identiteettiprojekti. Suomen tapauksessa tämä kansallinen identiteettiprojekti otettiin lähinnä mielivaltaisten rajojen sisäpuolella olevan väen omaksi maaksi. Samankaltaisesti joka ikinen eurooppalainen valtio on syntynyt täysin mielivaltaisen rajan sisäpuolelle valtiota johtaneen tahon sotilaallisen mahdin projektointikyvyn myötä. Aion tässä esseessä lähinnä pohtia kansallisvaltion syntymistä ja siihen johtanutta kehitystä Suomen tapauksessa. Miksi Suomi syntyi, miksi juuri tänne, miten, minne nyt, miksi ynnä muita tämänkaltaisia kysymyksiä.

Alku ja varhaishistoriaa

Valitettavasti Suomessa ja maailmanlaajuisesti on tabua puhua sivilisaatiosta, joka ei ala Lähi-idästä, Mesopotamiasta tai Egyptistä ja siten moni tieteellinen tosiasia jää käsittelemättä. On todistettu tosiasia, että Itä-Euroopassa ja Bulgariassa olevat ruohokukkulat ovat alunperin ihmisen rakentamia eräänlaisia hautamonumentteja, jotka voidaan alustavasti ajoittaa olevan rakennettu noin 12.000 Eaa[1]. Valitettavasti vain tämänkaltaiset tutkimukset katoavat akateemiseen mustaan aukkoon poliittisesti korrektin totuuden edestä. Tämänkaltainen tutkimus olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää muun muassa suomenkaltaiselle maalle, jotta olisi mahdollista selittää Suomen sukuisten kansojen levittäytyminen laajoille alueille ja kielellisen alueen täydellinen hajaantuminen Suomesta Ural-vuoristolle asti. Olisi äärimmäisen tärkeää tietää miksi 3000 Eaa Suomessa kukoistanut hautamonumentti kulttuuri vähitellen rapautui ja lopulta katosi lähes kokonaan noin 500Eaa[2]. Niin kauan, kuin tämä kysymys on vastaamatta, on mahdotonta luoda realistista kuvaa suomalaisesta menneisyydestä. Miksi suomalaiset ovat suomalaisia on kysymys, johon ei todennäköisesti löydy vastausta ennen kuin voidaan selvittää miksi suomensukuiset kansat ovat alunperin tulleet Suomeen ja rakentaneet Skandinavian isoimpia hautamonumentteja ja sen jälkeen kadonneet ja muuttaneet etelään. Tämän ensimmäisen todistetun exoduksen jälkeen on Suomeen tullut ainakin 3 uutta muuttoaaltoa, lähes samaan aikaan, mutta kuitenkin vähän toistensa jälkeen[3]. Ensimmäinen muuttoaalto tuli Saksan sukuisten kansojen levittäydyttyä Rooman alueelle. 


  Ympäristön lämmettyä koko 0-250 luku, jota seurasi nopea kylmettymisen kausi, johti monta ennen pohjoisessa asunutta kansaa työntymään syvälle etelään kylmentymisen seurauksena viljelyskyvyn romahdettua[4]. Tästä käynnistyneenä Euroopan-laajuisena väestön massamuuttona on Suomeen ilmeisesti siirtynyt lähinnä itä-balttilaista ja saamelaista kansaa tai rannikolla ollut väestö on siirtynyt etelään ja pois Suomesta. Joka tapauksessa 300-700 luvulta Suomesta löytyy lähinnä saamelais-kulttuuriin, shamanismiin tai hajanaiseen asutukseen viittaavaa materiaalia. Tämä ei todista Suomen olleen tyhjä vaan vain Suomessa olleen väestöä, joka ei jättänyt paljoakaan jälkiä. Suomen äärimmäisen hyvä maantieteellinen ja kalastuksellinen asema olisi vetänyt Suomeen samankaltaista asutusta kuin Etelä-Ruotsissa ja muissa Baltian maissa, jos Suomi olisi ollut tyhjä niin kuin ruotsalaiset historioitsijat haluavat sinnikkäästi väittää. 

Noin 900 luvulla viikinkien ajan huipussa perusti Kievan Rus [5]vähitellen asutusta maantieteellisen Suomen läheisyyteen, historiallisena kuriositeettina uudisasutus seuraa lähes poikkeuksetta kaavaa, jossa kaupungit perustetaan jokien alajuoksulle ja pienempiä asutuksia yläjuoksulle, jotka keräävät alueeltaan materiaaleja ja juoksuttavat materiaalit alas jokea. Täten käyttäen helppoa ja yksinkertaista kuljetustapaa lähes ilmaiseksi. Suomessa näin ei käynyt vaan Kievan Rus:in perustama asutus oli lähinnä pieniä kyliä Karjalan alueella ja on olemassa äärimmäisen vähän historiallista todistusaineistoa Kievalaisten perustaneen minkäänlaisia kaupunkeja esimerkiksi Turun-saaristoon tai Viipuriin tai moneen muuhun tarkoitukseen erinomaisesti soveltuvaan joenuomaan. Lähes omalaatuisena historiallisena kuriositeettina on Suomeen äärimmäisen hitaasti levinneen asutuksen keskittyminen pieniin kyliin lähelle aluetta alunperin asuttaneen kansan keskustaa. Kuten venäläisillä hidas Karjalan asuttaminen ja ruotsalaisilla Turun saaristo. 

Vaikka 1000 ja 1200 luvun korkea lämpötila aiheutti sellaisia ympäristöllisiä muutoksia, kuten viininviljelyä Skotlannissa, oli Suomi silti sinnikkäästi ”tyhjä.” Tätä tyhjyyttä on hyvä muistaa kristillisen ajan tyhjyytenä, tyhjyytenä ihmisistä, koska pakanoita ei yleisesti pidetty ihmisinä. Pääasiallinen syy Suomen tyhjyyteen ja Suomeen hitaasti levittäytyneeseen sivilisaatioon on löydettävissä samasta suuntauksesta, joka alkoi jo 500Eaa. Kreikkalaiset pitivät itseään ainoina Euroopan kansalaisina ja muita ihmisiä orjina tai koirina[6]. Kreikkalaisten antipatioita muita kansoja kohtaan ei tarvitse historiallisesti todistella sen enempää kuin esimerkiksi kristinuskon tahtoa levittäytyä väkivalloin. Silti jo vuonna 1400-1300 Eaa Euroopan keltit kykenivät valmistamaan kullattuja kalenterihattuja, jotka olivat 88cm samaan aikaan kun mykeneläinen kulttuuri koki alkuhetkiään[7]. Mutta kelttiläistä kulttuuria harvoin mainitaan historiassa tai valtio-opissa kelttiläisen kulttuurin äärimmäisen vahvan yhteisön ja yksilön vapauden periaatteen vuoksi, jota kreikkalaisessa kulttuurissa ei tunnettu Kreikan kulttuurin alkaneen kuningaskuntana ja diktatuureina kehittyneen siitä vähitellen demokratiaan. Kelttiläisen kulttuurin omaleimainen itsenäisyys ja yksilöllisyys hidasti yhtenäisen valtion tai valtiollisen rakenteen muodostumista ja siksi kelttiläiset yhteisöt jäivät yleensä melko pieniksi alle puolimiljoonaa ihmistä kattaviksi heimoyhteisöiksi. Tämä on tärkeä asia, joka pitää ehdottomasti tuoda esille, kun käsitellään Suomen varhaishistoriaa ja eteenkin ennen ruotsalaisten Suomeen tekemiä ristiretkiä ja väestön pakottamista kristinuskoon ja yleistä yhdentämispolitiikkaa. Hieman, kuten aborigiineille ei kelttiläisille eikä suomalaisille merkinnyt paljoakaan lause ”viekää minut johtajanne luokse.” Vaikka suomalaisilla ja kelteillä oli yhteisöllisyys ja kuningaskuntia ei näitä voida verrata Euroopassa 1100 luvulla olleisiin väkivalloin ylläpidettyyn orjuuteen jota kuningaskuntana pidetään[8].

Jos Suomea siis tarkastelee eurooppalaisen ”vahva keskitetty organisaatio = valtio” ei Suomessa ollut valtiota ja jos tähän liittää kristillisen ”pakanat = eläimiä” ei Suomessa ollut ihmisiä. Tämän pikaisen päätelmän jälkeen on ollut helppoa väittää Suomen olleen Tabula Rasa tai Terra Incognito, tyhjä taulu ja tuntematon maa. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on ollut asutettu ja melko kehittynyt alue jo paljon ennen ruotsalaisten harjoittamaa uudisastuttamista jossa Suomi ”asutettiin”. Miten muuten on mahdollista selittää suomalaisten geneettinen erilaisuus verrattuna kaikkiin Euroopan muihin kansoihin ja venäläisiin? Joko Suomi on ollut asutettu tarvittavan tiheästi ja tarkasti, jotta ruotsalaisten ja muiden Euroopan kansojen asutus Suomessa ei ole ollut tarvittavan voimakasta sekoittaakseen suomalaisen DNA:n omaansa tai suomalaiset ovat itsenäistyttyään Venäjästä yhtäkkiä mutatoituneet omaksi rodukseen?[9] Joka tapauksessa tämä lähtökohta on pidettävä mielessä kun etenemme esihistoriasta historialliseen aikaan. Suomessa on asunut geneettisesti eristäytynyt oma kansansa ENNEN kuin tänne on muuttanut ketään muita, Suomessa on ollut jonkinlaista sotilaallista keskittymistä ja hallinnollista keskittymistä jota vastaan ruotsalaiset, venäläiset, viikingit ynnä muut ovat joutuneet väliajoin hyökkäämään. Suomi siis on ollut asutettu ja matkalla sivistykseen omana kansanaan Ruotsin hyökättyä ja asutettua Suomen kuten Teutonic Order hyökkäsi ja asutti Viron. Tästä sotilaallisen vallan hyökkäyksestä heikomman kimppuun Suomi matkustaa 1300 luvulla Ruotsin vallan alle siirtomaana, jonka emomaa on aseellisesti vallannut alkuperäiskansalta. 

Keski-aika, Ruotsin valta ja hidas lipsahdus Venäjän vallan alle

Nyt kun siirrymme esihistoriallisen ajan Suomesta historiaalisen ajan Suomeen on hyvä muistaa Ruotsin ja Venäjän kilpailleen Suomesta, Ruotsin voittoa ei voida pitää vain sotilaallisena voittona vaan Suomi alistuttuaan Ruotsin vallan alle siirtyi Ruotsin valtapiiriin ja ruotsalaiseen kulttuuriin. Sitä edeltäneen Suomen pakanakulttuurit ja hallintorakenteet systemaattisesti hävitettiin[10] ja Ruotsi teki itsestään valtakulttuuriin ja valtakielen, joka on myöhempien historiallisten tietojen perusteella lähinnä kosmeettista. Geneettisesti ruotsalaisten osuus väestöstä on vielä noin 500 vuotta 1300-1800 luvun Suomea asutettuaan ja ruotsitettuaan silti häviävän pieni kuten aikaisemmin viittaamastani tutkimuksesta ilmenee. Käsitys siitä, että Suomi oli osa Ruotsia on kieltämätön historiallinen tosiasia, samankaltainen kieltämätön historiallinen tosiasia on se, että Ruotsi oli Suomessa lähinnä miehittäjä ja taloudellisen eliitin kotimaa eikä Suomen peruskansalaiset juuri Ruotsista tienneet tai osanneet. Suomea asutettaessa on kirkonkirjoihin merkitty ihmisten nimet ruotsalaisella perinteellä, koska kirkkoherrat ovat olleet ruotsalaisia, tästä syystä on moni suomalainen sukunimi myöhemmin myös suomennettu ja nämä sitä ennen ruotsinkieliset nimet on muutettu suomenkielisiksi. Myöhäiskeskiajalla sai talossa asuvat ihmiset sukunimensä talon mukaan ja siten moni geneettisesti suomalainen imeytyi ruotsalaisiin sukuihin olematta kuitenkaan koskaan ruotsalaisia. Vaikka on kiistaton tosiasia Ruotsin tuoneen Suomeen monta valtavaa kehitysaskelta, jotka nyky-yhteiskunnan näkökulmasta ovat pakollisia, tämän esseen tehtävä ei kuitenkaan ole kiistellä Ruotsin Suomelle tuomasta hyödystä vaan Suomen identiteetistä. Tämän identiteetin luomisen kannalta on äärimmäisen tärkeää pitää mielessä ruotsinkielisen eliitin hallinneen Suomea nimellisestä osana maataan lähinnä siirtomaana ja Suomen sukuisen kansan olleen lähinnä tämän eliitin alaisuudessa. Tämä identiteetti voimakkaan naapurin alla rauhassa olleesta kansasta, joka osaa pitää suunsa kiinni kun siihen on tarve ja kapinoida kun sopiva tilaisuus tulee, on siis muodostunut jo kauan ennen Venäjän valtaa ja itsenäisyyden aikaa, kuten moni moderni historioitsija haluaisi väittää. On helppoa unohtaa Suomen historiallisten juurten johtavan pitkälle pronssikaudelle ja Suomessa asuneen geneettisesti suomalaisia jo silloin. Tämä unohdus avaa historian tutkimisen valikoivalle muistille. Aloitetaan tutkimus tietystä pisteestä ja unohdetaan sitä edeltäneet ajat viralliselle totuudelle haitallisina.

Ruotsi vähitellen 1400-1700 luvuilla levitti valtapiiriään Suomen suunnalla pohjoisempaan ja itään päin, kunnes saavutti Tanskan levittäytymispyrkimykset pohjoisessa ja Venäjän idässä, saavuttaen lähes nykyiset Suomen ja Ruotsin rajat tietyillä pienillä eroilla. Koko tänä aikana Ruotsin hallitus piti Suomen talouselämää tiukassa valvonnassaan, jonka aikana lähes kaikkeen taloudelliseen toimintaan piti hakea kuninkaan tai hallituksen lupaa, mikä kuvastaa hyvin Suomessa ja Ruotsissa ollutta monarkiaan keskitettyä hallintoa, joka on halunnut hallita alaistensa elämää jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Tämä keskitetty hallinto, joka hidasti vapaata kauppaa vähitellen kostautui Ruotsille Ruotsin menetettyä sodassa vähitellen Baltian, Puolan, Saksan, siirtomaansa ja viimeiseksi Suomen. Ruotsi oli oman imperialistisen politiikkansa takia joutunut niin moneen lähes kokoajan jatkuvaan sotaan kaikkia vastaan, että vanhentunut talousmalli ei enää kyennyt ylläpitämään Ruotsin sotakoneistoa ja tästä seurasi lähes täydellinen romahdus napoleonistisessa sodassa[11]. Samoihin aikoihin Venäjän sotajoukot, joiden tehtävä oli pakottaa Ruotsi takaisin mannermaa-sulkuun, huomasi Ruotsin heikentyneen ja lähes romahtaneen jatkuneiden ongelmiensa takia ja miehitti lähes taistelutta koko Suomen, pysähtyen nykyisen Ruotsin rajalle pohjoiseen. Halutessaan Venäjä olisi varmasti voinut miehittää myös Ruotsin, mutta tämä olisi vaatinut joukkojen uudelleen organisointia lähinnä Venäjän rajalla tapahtuneesta pienestä selkkauksesta laajamittaiseksi sotatoimeksi Venäjän rajojen ulkopuolella. Tämä on historiallisesti harvoin ollut keisarillisen Venäjän päämäärä. Niin kauan kun keisarillinen Venäjä pystyi levittäytymään itään ja Siperiaan kohdaten vähäistä vastarintaa, ei sen sotilaallista ja taloudellista koneistoa ollut juuri järkeä kohdistaa länsimaihin, joiden miehittäminen olisi todennäköisesti johtanut laajamittaiseen poliittiseen vastarintaan muista länsimaista russofobian takia.

Venäjän valloitettua Ruotsin siirtomaa-alue Suomen, alkoi Venäjä aluksi venäläistämään aluetta lähinnä sotilaallisen johdon alaisuudessa, mutta muutaman suomalaisuuden pioneerin ansioista Venäjä päätti antaa Suomelle autonomisen aseman. Venäläisille paljastui Suomen olevan itsenäinen kansa, joka on ollut Ruotsin vallan alaisuudessa ja erinomainen mahdollisuus luoda uusi puskurivaltio Venäjän ja vihamielisen Ruotsin ja mahdollisesti muiden länsivaltojen väliin. Jo tuhansia vuosia Euroopassa jatkunut ”idän vihollisen” perinne teki Venäjälle täysin selväksi, että joskus länsivaltiot tulisivat taas hyökkäämään Venäjälle niin kuin Napoleon sitten tekikin. Jos Suomi olisi ollut Venäjälle alistettu kansa, olisi Venäjä joutunut pitämän Suomea alaisuudessaan kenties sotilaallisella voimalla, mutta vähintäänkin painostamalla, tämä painostus ja sotilaallinen voima olisi joutunut tulemaan voimista, jotka olisi muuten voitu kohdistaa Keski-Eurooppaan. Venäjän näkökulmasta on päivänselvä etu vapauttaa etnisesti erilainen Suomi omaksi autonomiseksi alueekseen ja siten vähentää Venäjän voimavarojen keskityksen tarvetta alueelle. Kun pitää mielessä Venäjän alunperinkin ottaneen Suomen lähes vahingossa ruotsalaisten romahdettua, on helppo ymmärtää venäläisten laiskuus alueen sisäistämisessä omaan imperiumiinsa yhtä vahvasti kuin esimerkiksi Baltia, joihin kohdistui määrätietoinen venäläistämiskampanja ja sotatoimet oli pitkään harkittuja ja toteutus kesti kauan. Tällaista aluetta ei heti haluttu luovuttaa pois, vaan oli kriittistä pitää siitä kiinni.

Vasta pitkälle nationalismin aikakautena alkoi Suomen todellinen venäläistämisen aika, jota seurasi myös Suomen aseistakieltäytymis-liikkeen synty 1902-1904, jolloin kymmenet tuhannet suomalaiset miehet kieltäytyivät palvelemasta Venäjän armeijassa. Kuten vuonna 2004 myös vuona 1904 yritti Venäjän valtio pakottaa Suomen kansalaisia toimimaan asevoimissaan, mutta vähitellen tästä luovuttiin hyödyttömänä. Kuitenkin jo paljon ennen tätä 1800-luvun loppupuolelle mentäessä, alkoi venäläistämiskampanja todenteolla, kun Venäjän alueellinen eteneminen itään hidastui vastaan tullessa Kiina, Yhdysvallat ja Iso-Britannia(Kanada). Nyt kun Venäjän imperiumi oli saavuttanut laajimman alueellisen kokonaisuutensa, jota se voi saavuttaa ilman laajamittaisia sotatoimia naapureitaan vastaan, kääntyi imperiumi sisäänpäin ja alkoi vahvistaa omia alueitaan ja alueellista koheesiotaan, josta seurasi looginen Suomen venäläistämisen aika samaan aikaan, kun moni muu Venäjän vallan alla ollut kansa alkoi kokea samankaltaisia paineita. On hyvä muistaa Suomen erityislaatuinen tilanne Suomessa olleen pienen ruotsinkielisen eliitin jatkaneen Suomen hallintoa autonomian nimissä Venäjän vallan alaisuudessa. Periaatteessa voidaan siis laskea Suomen olleen kolmi-hallinnollinen yhteiskunta, suomalaiset ruotsalaisen eliitin alla, Venäjän imperiumin alla autonomiassa. Tähän ruotsalaista eliittiä uhanneeseen toimeen reagoitiin suitsuttamalla suomalaista nationalismia ruotsalaisuuden ehdoilla. Luomalla mielikuvaa siitä, kuinka ruotsalaiset ovat suomalaisia ja kuinka ruotsalaiset ovat aina olleet suomalaisia legendaarisella ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis suomalaisia.” Ne harvat suomalaiset, jotka olivat historiaa opiskelleet ja muistaneet, todennäköisesti pyörittelivät epäuskoisina silmiään, kun Tukholmassa ruotsalaiseen valtasukuun syntynyt Snellman julistaa olevansa suomalainen. Jos olisin kyyninen historiantutkija voisin huomauttaa Snellmannin ja muiden ruotsin sukuisten valtasukujen huomanneen yleiseurooppalaisen itsenäistymisen ja nationalismin kehityksen, joka johtaa siihen, että pieniä eliittejä, jotka ovat pitkään hallinneet suuria ihmisryhmiä sysätään pois vallasta ja teloitetaan, kuten esimerkiksi Ranskassa. Tästä viisastuneena ruotsalainen eliitti todennäkösesti ymmärsi, että ainoa keino pitää kiinni omasta vallastaan ja oma pää olkapäillä on ”muuttua” suomalaisiksi. Tätä 85% suomalaisista, jotka puhuivat suomea eikä ruotsia ovat kenties katsoneet lähinnä huvittuneina[12]. 500 vuotta valtaa pitänyt eliitti, joka on kokoajan korostanut erilaisuuttaan ruotsinkielellään virastokielenä eikä minkäänlaista dialogia alueen enemmistö kielellä suomella saanut käydä ennen kuin ruotsinsukuinen Lönnrot kirjoitti Kalevalan, jonka jälkeen suomen kieli ”löydettiin” samoilta alueilta, jossa se on ilmeisesti nykyisten tieteellisten tutkimusten perusteella ollut ainakin 1000 vuotta. Vaikka Agricola kehitti Suomen kirjoitetun kielen jo 1550, oli Suomessa kaikissa virallisissa instansseissa käytössä ruotsinkieli pitkälle 1800-luvun loppupuolelle. On helppo vetää paralleeleja suomen kieltä ja suomalaisten kohtelulle 1500-1800 luvuilla ja Amerikan intiaanien kohtelulle 1500-1800 luvuilla, ensimmäiset raamatut käännettiin paikallisten kielelle 1600 luvun alussa tai 1500 luvun lopussa, lähteiden puutteen takia tarkkaa päivämäärä on vaikea saada. Silti Yhdysvalloissa ei alueilla, jossa enemmistö oli Amerikan intiaaneja, saanut käyttää virastokielenä paikallisia kieliä lähinnä valloittajien ylemmyyden tunteen takia. 

Suomen siis jouduttua Venäjän vallan alaisuuteen 1809 ja sitä seuranneena aikana vuoteen 1917 asti, suomalaisten asema vuoronperään helpottui ja vaikeutui Venäjän pyrkiessä vuorotellen laajentamaan ja keskittämään valtaansa minkä tahansa muun imperiumin tavoin. Euroopassa syntyneiden liberalistisen, nationalisten ja sosialististen vallankumousten aallon seurauksena entinen ruotsalainen eliitti yhdistyi suomalaiseen väestöön pitäen kuitenkin vanhat valta-asemansa ja valtasuvuille kuuluvat satojen vuosien aikaiset taloudelliset imperialistisesti saavutetut edut. Tämä on yksi pääsyitä vieläkin havaittavaan suomenruotsalaisten ja ruotsin sukuisten sukujen suureen varallisuus eroon verrattuna etnisesti suomalaiseen väestöön. Samankaltainen väestön eriarvoisuus on havaittavissa lähes jokaisessa siirtomaassa, jossa eliitti on vieläkin vallassa. Satojen vuosien taloudellisten etujen purkaminen avoimella kilpailulla ei onnistu yhdessä vuosisadassa. 

Suomi itsenäistyy, sotii ja lopulta joutuu taas Satelliitiksi

Suomen itsenäistyttyä 1917 ensimmäisen maailmansodan melskeissä ja sitä seurannut sisällissota oli jo ensimmäisistä laukauksistaan ensimmäisen maailmansodan osa. Sodan alusta oli selvää, että Saksan keisarikunta halusi tehdä Suomesta osan omaa keisarikuntaansa ja tästä on selvänä historiallisena todisteena valkoisten pyrkimys tehdä Suomesta kuningaskunta ja pyytää Saksan keisarin sukulainen Suomen kuninkaaksi[13]. Tätä tarkoitusta varten siirrettiin Suomeen joukkoja suoraan Saksan armeijasta tukemaan Suomen valkoisia ja muun muassa Helsinki oli saksalaisten sotilaiden komennossa sodan loputtua. Punaisten poliittinen päämäärä oli omien sanojensa mukaan tehdä Suomesta parlamentaarinen demokratia sosiaalisen demokratian, Yhdysvaltain ja Sveitsin inspiroimana[14]. Riippumatta siitä kumpi puoli oli poliittisesti oikeassa, on hyvä muistaa valkoisen Suomen halunneen tehdä Suomesta kuningaskunnan Saksan alaisuuteen ja punaisen Suomen halunneen tehdä Suomesta sosiaali-demokraattisen tasavallan Sveitsin mallin mukaisesti. Tätä pohjaa vasten joudutaan tarkastelemaan Suomen identiteetti- politiikkaa sitä seuranneena aikana. On siis olemassa jo tuhat vuotta jatkunut trendi. Jossa on eliitin identiteettipolitiikka ja kansan identiteettipolitiikka. Kansa on systemaattisesti halunnut määrittää itse oman kohtalonsa oman tahtonsa mukaisesti omaa kieltään käyttäen ja eliitti on systemaattisesti halunnut keskittää vallan itselleen kansan tahdosta välittämättä. 

Tätä pohjaa vasten on hyvä muodostaa oikea identiteettiprojekti. On yleistä puhua kansan vihollisesta ja kansan määränpäästä, mihin kansa haluaa ja mistä kansa tulee ja tämä on selvästi ollut tämän kurssin ja kurssiohjelman perimmäinen tarkoitus, selvittää miten Suomen kansan identiteetti on luotu Venäjän identiteettiä vastaan. On kuitenkin tärkeä muistaa, että Suomen kansan identiteetti on ollut olemassa jo kauan ennen kuin Ruotsi saapui Suomeen. Suomen kansan identiteettipoliittinen projekti eliitin hallitsemana on sama identiteettipoliittinen projekti eliitin hallitsemana, kuin missä tahansa muualla Euroopassa koko Euroopan historian ajan. Itsemäärittelemänsä eliitin pyrkimys korostaa kulttuurien välisiä eroja Machiavellin periaatteiden mukaan[15]. Luo ulkoinen vihollinen, syytä niitä, jotka eivät suostu sotaan ulkoista vihollista vastaan maanpettureiksi ja ohjaa kansaa kulisseista. Tämä eliitin identiteettipoliittinen projekti Suomen kannalta on siis vailla varsinaista sisältöä ja projektin ainoa sisältö on systemaattinen yritys viedä huomio pois eliitin oman valtansa pönkittämisestä heikompien harmiksi. 

Talvisota ja jatkosota ovat saman identiteettipoliittisen projektin jälkeläisiä, tosin eivät Suomen identiteettipoliittisen projektin vaan Saksan ja Neuvostoliiton välisen projektin. Saksa ja Neuvostoliitto loivat kummatkin omaa projektiaan luomalla ulkoisia ja sisäisiä mielikuvitus vihollisia, joita vastaan sotiminen lopulta käynnisti toisen maailmansodan. Tämä identiteettiprojekti ei juuri eronnut Suomen identiteetinprojekteista, joita Suomi sitten jatkosodassa kohdistikin Neuvostoliittoon. Nykyaikana sodat ovat lähes poikkeuksetta talousintressien luomia pönkittääkseen omaa hallintaansa maailman resursseihin. Sotia ei ole tarkoitus voittaa, niitä on tarkoitus jatkaa, sota huumeita, terrorismia, Irakia, Vietnamia, epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä, kurjuutta, näitä sotia ei ole tarkoitus voittaa, sotia on tarkoitus jatkaa ja tilannetta on tarkoitus pahentaa kulisseissa, jotta oikeutus sodan jatkamiseen saataisiin[16]. Sodan jatkaminen on sodan päämäärä niille, joita sota rikastaa, valitettavasti minulla ei ole aikaa tässä esseessä kuvailla tarkasti miksi modernien sotien ja konfliktien päämäärä ei ole sodan voitto vaan sodan jatkaminen ja miten super-rikas eliitti tästä hyötyy. Voin vain sanoa, että samainen identiteettipolitiikka projekti, jossa eliitti usuttaa kansat toistensa kimppuun saadakseen huomion pois itsestään, jatkuu samankaltaisena, kun se on jatkunut Euroopassa tuhansia vuosia ja Suomessakin reilut 500 vuotta. 

Suomen identiteettiprojektin kannalta tärkein osa nykyisessä maailmassa on olla hiljaa, istua kulmassa, ja olla sanomatta niitä itsestään selviä totuuksia, jotka tuijottavat aikaamme silmiin. Tilanne muistuttaa kauhunomaisesti toista maailmansotaa, kukaan ei ole valmis myöntämään mitä eliitti suunnittelee, vaikka suunnitelmat ovat avoimesti esillä joka paikassa. Toivomme vain, että tämä myrsky menisi meidän ohi, eliitti ymmärtäisi, että maassa makaavaa ei potkita, valitettavasti näin ei tule käymään. Palatakseni kuitenkin ajassa hieman taaksepäin, aikaan toisen maailmansodan jälkeen. Suomi joutui sodan jälkeen Neuvostoliiton satelliitiksi, omatahtoiseksi satelliitiksi, mutta satelliitiksi silti. On turha sanoa, että pienen valtion on pakko olla suuren valtion satelliittina, tämä ei yksinkertaisesti ole totta eikä ole koskaan ollut totta. Silti toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui Neuvostoliiton satelliitiksi ja Neuvostoliiton romahdettua lähes välittömästi EU:n liittyminen ja Euroopan neuvoston satelliitiksi joutuminen kuvaa pitkää trendiä, jossa itsenäistä Suomea pelottaa itsenäisyys ja etsitään minkä tahansa suuren valtion turvaa ja tukea, välittämättä tämän valtion moraalisista tai taloudellisista pyrkimyksistä. Suomen liittolaiset eivät historiallisesti ole olleet järin moraalisia, keisarillinen Saksa, natsi-Saksa, Neuvostoliitto ja nyt Euroopan unioni. 

Joka tapauksessa, lopetan tämän esseen samaan tilanteeseen kuin aloitin. Mihin tästä? Suomen kehitys tulevaisuudessa riippuu Suomen kyvystä seisoa moraalisesti omilla jaloillaan ja erota liitoista, jotka menettävät moraalisen asemansa, ennen kuin se on liian myöhäistä. Olemme tässä onnistuneet ennen erotessamme akselivalloista toisen maailmansodan lopulla, toivottavasti tajuamme erota tästä Euroopan imperiumista kun vielä voimme[17]. 


[1] http://www.combinedendeavor.areur.army.mil/pages/lithuania/for_old_browsers/Country/history.htm (Tarkkaa viitettä voi olla vaikea löytää suosittelen tekemään kenttätutkimusta esimerkiksi Romaniassa tai Bulgariassa tai puhumaan paikallisten tutkioitten kanssa)

[2]http://herkules.oulu.fi/isbn9514268024/ 

[3]http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_Finland#Prehistory

[4] http://www.geocraft.com/WVFossils/ice_ages.html

[5]http://en.wikipedia.org/wiki/Kievan_Rus'

[6]http://en.wikipedia.org/wiki/Barbarian

[7] http://en.wikipedia.org/wiki/Golden_hat

[8] http://en.wikipedia.org/wiki/Feudal

[9] http://www.nytimes.com/2008/08/13/science/13visual.html?ex=1376798400&en=729a4ad21e1491d7&ei=5124&partner=permalink&exprod=permalink 

[10] http://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_paganism

[11] http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_Sweden#Absolute_monarchy:_1772

[12] http://en.wikipedia.org/wiki/Johan_Vilhelm_Snellman viitaus 85% suomalisista puhuu suomea eikä ruotsia.

[13] http://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_civil_war “The conservative senate attempted to establish a Finnish monarchy ruled by a German king, but after the defeat of Germany in World War I, Finland emerged as an independent, democratic republic.”

[14] http://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_Socialist_Workers'_Republic 

[15] http://www.online-literature.com/machiavelli/

[16] http://www.quotationspage.com/quote/35513.html

[17] http://www.youtube.com/watch?v=c2Ralocq9uE (Jose Manuel Barrosso avoimesti myöntää euroopan unionin olevan imperiumi)